Markkinat veivät vallan kansalta (Markkinat erotettava valtiosta)

Olemme sokeita sille, mikä on lähellä. Meitä saattaa ahdistaa ajatus keskiajan eurooppalaisista, jotka elivät kirkon ja paavin vallan alaisuudessa. Kuitenkin se oli heille arkea, he olivat osa sitä yhteiskuntaa.

Samoin kuin kirkon rooli heille, on meille itsestäänselvää markkinatalouden rooli nykyajan maailmassa. Sen ajan kirkolla ja nykyajan markkinoilla on yllättävän paljon yhteistä.

1000-luvulla vaikuttanut Clunyn liike pyrki irroittamaan kirkon maallisen vallan asettamista rajoituksista. Parhaiten liikkeen tavoitteet toteutuivat paavi Innocentius III:n aikana.

Tuon ajan kirkko ei ottanut käskyjä vastaan valtioilta, vaan päinvastoin. Nykyään uusliberalistinen oppi on pyrkinyt – ja onnistunut – irroittamaan markkinat valtion valvonnasta.

Ennen kuninkaat ja ruhtinaat eivät voineet tehdä politiikkaa, joka oli ristiriidassa kirkon kanssa. Kaikki yhteiskunnallisen päätöksenteon osa-alueet olivat kirkon saneltavissa.

Nykyään ei voida tehdä politiikkaa, joka on ristiriidassa markkinoiden kanssa ja tämä pätee kaikkiin yhteiskunnan asioihin.

Vaikka valtiolliset virat sinänsä eivät usein kuuluneet kirkolle, niin valtaa käyttävien maallisten johtajien oli saatava siunauksensa kirkolta ja siten heidän intressinsä olivat pitkälti yhteiset.

Sama kytkös löytyy meidän politiikkamme ja markkinoiden välillä.

Keskiajalla kirkko määräsi, miten Jumalan sanaa milloinkin tulkitaan. Näistä asioista ei tavallinen kuolevainen voinut päästä perille. Kuinka moni meistä osaa tulkita nykyajan markkinoita ilman että pankit, poliitikot ja ekonomistit kertovat, mikä on ”oikea” tulkinta?

Olemme tilanteessa jossa yksi taho pääsee käsiksi totuuteen. Tätä oppia, talouskasvua ja kilpailukykyä, ei kukaan kyseenalaista.

Kirkko julisti keskiajalla pannaan ne, jotka eivät totelleet ja määräsi ristiretkiä sinne, missä kirkon oppia ei noudatettu.

Nykyään tottelemattomat tahot ovat kauppasaarrossa ja vääräoppisille viedään demokratia ja vapaat markkinat tavalla, joka on rinnastettavissa ristiretkiin, jopa George W. Bushin itsensä mukaan. Nykyään ymmärrämme, että kirkolla on luonteva rooli ja hyvä tehtävä yhteiskunnassa.

Tämä edellyttää sitä, että kirkko on kansallisen demokratian ja lainsäädännön piirissä.

Yksi merkkipaalu kirkon ja valtion erottamisessa oli Ranskan suuri vallankumous. Kansa ei enää sietänyt kirkon ja poliittisen eliitin itseoikeuttamaa valtaa, ja seuraukset voi lukea historian lehdiltä.

Kukaan, ei kirkon tai markkinavoimien edustaja, voi kantaa sellaista valtaa, jota kansa ei ole sille antanut.

Tulevatko markkinavoimatkin palaamaan kansallisen demokratian ja lainsäädännön piiriin, ja jos niin miten? Historialla on tapana toistaa itseään.

Ihmiskunta ei tule löytämään helppoja ratkaisuja.

Maanpäällistä paratiisia ei kirkko eivätkä markkinat ole pystyneet luomaan.

Nykyopin mukainen talouskasvu tuhoaa elämää maapallolla ja tuo vaurautta vain murto-osalle ihmisistä.

Varmasti me ihmiskuntana pystyisimme parempaan. Jatkakaamme siis kohti ihmisten ja luonnon parasta, vapaina markkinatalouden dogmeista.